Emojen merkintä ja pesiin siirto

Emojen merkintä ja pesiin siirto on sorminäppäryyttä ja hienomekaanisia taitoja vaativa vaihe mehiläisten hoidossa ja lapsena opittu pinsettiote on tarpeen. Emon käsittely pienenä hyönteisenä on haastavaa ettei sitä vahingoittaisi. Kiireen saa unohtaa näissä hommissa.

Emon löytäminen

Kuninhgatar kehällä - MH

Kuningatar mönkii muiden alla ja välissä ihmeen huomaamattomasti. Merkitty emo auttaa havaitsemista, muttei takaa löytymistä. Todennäköisimmin kuningattaren löytää sikiökehältä, mutta varsinkin nuori kuningatar jää monesti myös löytymättä. Kuvasta kun katsoo sitä niin ei ole mitään vaikeuksia eroittaa, mutta kun ympärillä on tuhansia raidallisia todellisia vipelöitä monessa kerroksessa, niin vaikeudet alkavat.

Sunnuntaina kun pengoimme pesistä kuningattaria niin ei mennyt ihan todennäköisimmän mukaan: 3 löytyi sikiökehältä niinkuin pitikin, 1 laatikon reunalta (kun kaikki kehät oli siirretty toiseen laatikkoon), 1 hunajakakulta, 3 jäi kokonaan löytymättä vaikka munia näkyi.

Emon löytäminen vahvasta pesästä saa aina hyvän mielen. Se tuntuu yhtä hienolta kuin se hetki kun oppi ajamaan pyörällä ilman appareita 🙂

Emojen merkintä

Emojen merkintä - Mikon Hunaja

Emojen merkintä sylinterissä. Työläinen tarkkailee ja on valmiina hoitamaan.

Kuningatar merkitään, kun se on selkeästi hyvän näköinen ja isoperäinen ja tekee hyvin munia. Vastakuoriutunutta emoa ei heti merkitä. Se saa olla parituspesässä 1 -2 viikkoa ennen kuin se alkaa munia (munimisen aloitussaika on suoraan verrannollinen säähän; tarvitaan aurinkoa, lämpöä ja tyyntä ilmaa, että se uskaltaa lähteä häälennolle).

Munien sijoittelu kannattaa tarkastaa. Munien pitäisi olla ihan kennon pohjalla, eikä laidoissa. Jos muna on seinään liimattuna, on se todennäköisesti työläisen munima kuhnuri. Tällaista joskus sattuu, jos pesässä ei ole pitkään aikaan ollut kuningatarta.

Emojen merkkauslaite on sylinteri, jossa on alla säleikkö ja toisessa päässä pehmustettu mäntä. Mäntä painetaan varovasti sen verran ylös, että kuningattaren selkäpanssari jää näkyviin säleikön välistä. Työläiset pääsevät mönkimään pois sylinteristä ja jäävät mielellään tarkkailemaan merkintää.

Emo on saanut tämän vuoden värin selkäänsä (keltainen 2017) ja kurkistelee ihmeissään sylinterissä. Emot kannattaa merkitä syntymävuonna ”virallisella” värillä, varsinkin jos niitä laittaa myyntiin. Väriläiskästä tietää kuningattaren iän, eikä erillistä kirjanpitoa siihen tarvita. Kuningatar voi elää viisikin vuotta, mutta sen munintakyky heikkenee. Mehiläiset itse vaihtavat emonsa, kun huomaavat sen tuotannon hiipuvan syystä tai toisesta. Kukin hoitaja vaihtaa rutiininomaisesti emot tietyin väliajoin ja meillä se on useimmiten 2-3 vuotta.

Työläiset pesevät uutta merkkiä - Mikon Hunaja

Työläiset yrittävät pestä uutta merkkiä pois. Vuoden 2014 vihreä merkki.

Työläisten tehtäviin kuuluu myös kuningattaren hyvinvoinnin varmistaminen ja peseminen. Uusi meikki ei ole aina heidän mielestään hyvä, ja se yritetään nuolla pois. Vaikka väri kuivuukin nopeasti, kannattaa tästä syystä emo pitää erossa työläisistä vähintään muutama minuutti.

Emon sijoittaminen uuteen pesään

Pariutunut kuningatar sijoitetaan uuteen pesään tutustumisjakson kautta. Uusien mehiläisten on totuteltava ajatukseen, että uusi kuningatar, joka haisee vieraalle, on asettunut taloksi. Kuvassa oleva iso häkki, on yksi monista erityyppisistä sijoitushäkeistä. Isossa häkissä emolla on tilaa tutustumiseen ja sillä on kennoja mihin munia ja ruokaa mitä syödä. Häkki sijoitetaan sellaiseen sikiökakkuun, josta on juuri kuoriutumassa uusia mehiläisiä. Emo tarvitsee seuramehiläisiä ja uudet osaavat heti hoitaa, eivätkä ole epäluuloisia, kuten vanhat mehiläiset.

Kuoriutuva ja vastasyntynyt mehiläinen - Mikon Hunaja

Vastasyntynyt mehiläinen aloittaa heti siivoamalla kennoa. Toinen mehiläinen on juuri kuoriutumassa.

Tällä kertaa valitsimme tämän häkin, koska uusi emo on tullut ulkomailta postikuoressa ja sen halutaan asettuvan mahdollisimman stressittömästi uuteen ympäristöön. Kuningatar pääsee häkistä ulos niin, että pesän työläiset nakertavat sille reitin reunan alta. Suurimmat vaikeudet vastaanotossa ovat meillä olleet loppukesän suuret yhdyskunnat ja kerran vasta kolmas kuningatar hyväksyttiin.

Keltainen pieni häkki on ”kalikka”, jossa emo pidetään turvassa tutustumisen aikana. Siihen laitetaan noin seitsemän seuramehiläistä mukaan. Kalikan toisessa päässä on sokeritahnaa ruuaksi ja samalla tahna toimii aikalukkona. Mehiläiset syövät tahnaa sisältä ja ulkoa ja niin kuningatar pääsee vapauteen.

Emo sujautetaan häkkiin ja jos sikiökakussa ei ole juurikuoriutuvia seuramehiläisiä, niin niitä poimitaan mukaan. Mehiläisen pystyy nostamaan vaihingoittamatta siivistä… jos uskaltaa. Useimmiten nuoret ja kuningattaret eivät pistä hoitajaa, mutta koskaan ei varmaksi tiedä. Kuhnurit eivät varmuudella pistä koskaan, sillä niillä ei ole pistintä.

Buckfast-emot

Suomeen ostetaan melkoisen paljon ulkomaisia emoja. Me hankimme kokeeksi ja oman jalostuksen mahdolliseksi täydentämiseksi muutamia Buckfast-emoja myös ulkomailta. Suomessa kesäkuun lopun ilmat eivät ole olleet kovin suotuisat parituslennoille ja uusien emojen valmistuminen viivästyi hieman, mutta kyllä niitäkin lopuksi valmistui.

Tämän Buckfast-rodun on jalostanut munkki veli Adam Buckfastin luostarissa Lounais-Englannissa 1920-luvulta lähtien. Veli Adamin tavoitteena oli jalostaa hyvä käyttömehiläinen. Erään Buckfasteja käyttävän tarhaajan mielestä niitä käyttämällä saa enemmän hunajaa vähemmällä työllä. Nähtäväksi jää kuinka Buckfastit tykkäävät meillä olla…