Voikukkia… JESS

Aurinko paistaa ja linnut laulavat ja pellolla ja tien pientareilla kukkivia voikukkia. Tästä on hyvä lähteä uuteen hunajan metsästyskauteen. Osastojen lisäys pesiin ja kuningattarien kasvatus, on päivän teema.

MH - voikukkia - voikukkapelto

Helpompaa Hunajan korjuuta varten on Mikko uurastanut pienempiä Farrar-kehiä noin 500 kappaletta. Niistä saa sisällyksen 50:een laatikkoon, jotka toivon mukaan täyttyvät hunajasta. Nämä kehät ovat pikkuisen matalampia ja hunajakuormassa painavat noIn 20-24kg, kun isommat Langstroth-osastot vajaa 30kg. Tämä siksi, että Pipan hauberi on nyt saavuttanut maximi mittansa ja sillä on pystyttävä nostaa, ettei kaikki kantaminen jää Mikolle.

Viime vuonna Farrar-kehien käyttö jäi vähäiseksi, kun laitoimme niitä liian myöhään. Tänä vuonna olemme viisaampia ja laitoimme niitä heti alkuun talvehtineen pesän päälle, kun siihen oli lisätty toinen Langstroth-osasto. Yhdellä tarhalla kokeilemme myös talveuttaa Farrarissa.

Rikkakasvit kunniaan

Tässä mehiläisen hoidossa on alkanut iloitsemaan monista vihatuista rikkakasveista. Meille on yhtä juhlaa kun voikukkia kukkii joka paikassa ja myöhemmin kesällä juhlitaan ohdakkeen kukintaa. Kun leskenlehtien kukinta on ohi on mehiläisille voikukka tärkein ruokavaranto. Voikukkien medellä ja siitepölyllä mehiläisten tarvitsee jaksaa pienen niukkasatoisen kauden yli ennekuin muut luonnonkasvit ovat kukassaan. Peltokanankaali on myös alkukesästä mehiläisille mieleen ja sitä on tänä vuonna ollut erityisen runsaasti, ainakin meilläpäin.

Mehiläinen ohdakkeessa - MH

Mehiläinen ja voikukka

Tarhapaikka suon laidalta

Petkelsuon laidassa on meidän uusin mielenkiintoinen tarhapaikka. Sijainti on erinomainen ja odotan malttamattomana millaista hunajaa sieltä tulee. Suo on valtavan iso joten jospa sieltä löytyisi mehiläisille mieluisia kasveja. Hillan mesi pitäisi niille maistua, mutta suopursusta, juolukasta ja karpalosta en tiedä. Pitänee mennä retkelle tarkkailemaan. Jos suolta ei saada mettä, niin ympärillä on metsää, jossa mustikkaa ja puolukkaa sekä hiekkatöyräällä vadelmaa.

Erakkomehiläisiä liikkeellä

Me saimme yhden ilmoituksen useampaan oveen pesineistä mehiläisistä. Soittaja oli 100 varma, että kyseessä oli mehiläinen eikä ampiainen. Tapaus oli kovin mielenkiintoinen ja sitä oli lähdettävä katsomaan. Paneeliovien raoista tuli pörriäisiä sisään ja ulos. Joku tuli jopa postilaatikosta kotiin sisään ja oven rakenteisiin. Muutamaa eläintä siinä seurattiin ja vaikka oli hyvät lukulasit päässä ei selkoa meinannut nopeista lentävistä saada. Mehiläisiltä näyttivät mutta jotain eroja oli havaittavissa hunajamehiläiseen. Olivat pikkuisen pienenpiä ja perän selkäosa oli joillakin kalju panssarimainen. Toisilla taas oli keltainen tai valkoinen ja tuuheakarvainen tylppä perä. Oletan vahvasti että kyseessä oli joku erakkomehiläisiin kuuluva laji. Erakkomehiläiset elävät yksin , mutta keväällä niidenkin on lisäännyttävä ja asustavat pikkusissa rakosissa ja koloissa. Näitä pörriäisiä on samassa paikassa ollut ennenkin ja ne katoavat kevään jälkeen.

Parveilu taitaa alkaa

Parvikennojen bongaus alkaa pesissä ihan näinä päivinä. Periaatteessa mehiläiset ovat aktiivisia jakautumaan ja muuttamaan uuteen kotiin 77 päivän päästä puhdistuslennosta. Päiviä ei nyt niin tarkalleen lasketam, mutta pitää tarkkailla aikaisemmin niitä tarhoja joissa puhdistuslento on alkanut ensimmäisenä. Kylältä on kyllä jo kuulunut että parvi on ollut pihapensaassa muutama viikko sitten. Ohhooh! Tarvitsee olla tosi vahva pesä ja optimiolosuhteet.

Yksi pesä kotipihalla säikäytti meidätkin parvenesto touhuun. Osastojen lisäämisen yhteydessä näkyi selkeä emokenno. Iltamyöhällä ei enää kannattanut penkoa sen enempää ja jätimme asian seuraavaan päivään. Aamulla valmistauduimme parveilun estoon monen osaston ja muiden tarpeelliseten rensselien kanssa. Kaikki tavara sijoitettiin valmiiksi nopeaa toimintaa varten. Pesän penkominen alkoi täynnä tarmoa. Muutama kehä nostettin tarkasteluun. Homma tyssäsi siihen että Mikko murahti: ”Jurskutamentti! Täynnä kuhnureita. Emo on kuollut ja työläiset munivat”. Parveilu ei siis ollutkaan alkanut vaan mehiläiset olivat yrittäneet emonvaihtoa tai kasvattaa kuolleen tilalle uutta viimeisestä hedelmöittyneestä munasta. Toukka oli kuitenkin kuollut. Tämä oli jo toinen tänä vuonna. Näitä on tullut meille ennen  max yksi per vuosi.

Onneksi pihalla oli talven jäljiltä jäänyt pieni yhdyskunta ja saimme siitä siirrettyä emon ja työläiset tuotantopesään. Periaatteessa yritämme pitää vahvoja pesiä, mutta tällaiset rääpälepesät ovat hyviä ”varaosia”, jos sattuu emo kuolemaan tai tarvitaan lisää väkeä esim. emon kasvatukseen.

Yleisesti tämän vuoden taktiikaksi on valittu vähemmän pesiä per tarha eli 4-5. Viimevuosien hurja parveiluinto on opettanut, että on oltava paljon tilaa parvien harhautusoperaatioille ja autossa aina tyhjää, että voi harhautuslaatikoita kuljettaa paikasta toiseen.

Tarhojen läheisyyteen olisi hyvä laittaa karkupesän houkutuslaatikko. Kaikessa kiireessä sellainen jää tekemättä, mutta olisi kyllä aiheellista.
Jonkun verran mehiläiset ovat jo keränneet mettä, mutta jos viileä ja kuiva jatkuu, ei kukkivat kukat tee mettä mitä kerätä. Varmasti on tulossa mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen mehiläisenhoitokausi 🙂